Kuudennen luokan koulutyö
Loppuvuodesta 2024 pyysin äitiäni etsimään lapsuudenkodin varastoista mahdollisesti löytyvää materiaalia varhaisilta kouluvuosilta: todistuksia, koulutöitä tai vaikkapa reissuvihkoja. Materiaalia tarvittiin mahdollisen ADHD-diagnoosin selvittämiseen. Tuo prosessi on edelleen kesken monenkin asian takia, mutta ei siitä sen enempää tässä kohtaa. Muistoista kuitenkin löytyi myös tämä haastattelu, josta lopulta rakentui Tavallisia tarinoita-blogin kivijalka.
6. luokan luokanopettaja oli tainnut nähdä tulevaisuuteen, koska oli koostanut melkoisen kirjallisen aarrearkun alakoulun päättötodistuksen kylkeen. Todistukseni keskiarvo oli lähempänä yhdeksää, mutta epäselväksi ei jäänyt, että olin ollut vilkas ja huonosti käyttäytyvä tyttölapsi, joka oli kaikkea muuta kuin opettajan suosikki.
Koulutöiden joukosta löytyi kuitenkin myös tämä 6. luokan keväällä tekemäni sukulaismiehen haastattelu. Selkeää mielikuvaa ei tästä kouluprojektista ole, mutta tekstistä selviää, että livenä olen haastattelun tehnyt ja opettajalle on toimitettu nauhoite haastattelusta. Kirjoituskoneella olen myös litteroinut haastattelun. Vastaavia projekteja teen nykyään viikoittain työkseni, joten mahtavaa huomata, että mun sisällä on siis aina asunut pieni toimittaja!
Silmiinpistävin yksityiskohta oli minusta vähemmän kauniita sanoja kirjoittaneen opettajan kommentit: ”Oli tosi mukava kuunnella näin reipasta ja hauskaa haastattelua! Piristi väsynyttä opettajaakin!” ja koulutyöstä olin saanut arvosanan 10- (pakko sen oli se miinus sinne jostain keksiä tai sitten oli vaan jäänyt plus-merkistä yksi viivaa vetämättä).
Oli tosi mukava kuunnella näin reipasta ja hauskaa haastattelua! Piristi väsynyttä opettajaakin!
Siinä se oli. Blogin puuttunut punainen lanka. Tämä 6. luokan keväällä 1.5.1993 tehty haastattelu ja sen toisinto 30 vuotta myöhemmin olisivat blogin kivijalka. Uudet sisällöt tehtäisiin samalla kaavalla, mutta päivitettynä tähän päivään. Onneksi silloin vuonna 1993 haastattelemani Seppo elää ja voi hyvin sekä oli valmis lähtemään uudelleen leikkiin mukaan – heti reilun 30 vuoden jälkeen.
Tervetuloa aikamatkalle ysärille innokkaan kuudesluokkalaisen koulutyön parissa
Haastattelu keväällä 1993
Mikä on nimenne ja missä ja milloin olette syntyneet?
No minun nimeni on Seppo Antero Sinkko ja olen syntynyt vuonna 1945 Mikkelissä.
Onko teillä lempinimeä?
Juu, Sepeksi pienenä sanottiin.
Missä muualla olette asuneet kuin Mikkelissä?
No, opiskeluaikana Heinolassa ja Jyväskylässä yhteensä noin viisi vuotta.
Minkälaisia muistoja teillä on siltä ajalta?
Opiskeluaika on minun mielestäni ihmisen parhaimmista ajanjaksoista. Tuohon aikaan liittyy paljon mukavia muistoja, opiskelukavereiden kanssa yhteisiä kokemuksia ja tekemisiä.
Mikä olette ammatiltanne ja pidättekö työstänne?
Minä olen kansakoulun opettaja ja tällä hetkellä olen ollut toistakymmentä vuotta koulun rehtorina ja tykkään työstäni. Siinä on hallinnollista ja opetuksellista työtä sopivasti tasapainotettuna.
Mitä positiivista ja negatiivista on työssänne?
Tällä hetkellä positiivisin asia on se, että on töitä. Mielelläni olen joka aamu töihin lähtenyt. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista aamua, etten olisi työpaikalle halunnut lähteä. Negatiivista on jotkin pienet vastoinkäymiset, joita elämässä aina on, mutta ne vastoinkäymiset on aina voitettu.
Jos ette tekisi nykyistä työtänne, mitä tekisitte?
Maailmanympäripurjehdus voisi olla yksi sellainen kiva homma, mutta se ei nyt oikein työtä ole, ja kun en mä osaa purjehtiakaan, niin ei sekään oikein tulisi kysymykseen.
Miten asutte?
Minä asun tässä Mikkelin keskustassa tällaisessa rivitalon pätkässä. Juuri istumme vappuaamuna tässä meidän parvekkeella ja Noora haastattelee tai esittää näitä kysymyksiä minulle… Linnut visertelee… Mukavasti asun.
Millainen on perheenne?
Mulla on vaimo Sinikka, ihan kiva vaikka välillä vähän keljuileekin ja poika Sami, joka on 22-vuotias.
Mitä harrastat ja miten rentoudut?
Mä harrastan tällä hetkellä golfin peluuta, joka on myös erittäin rentouttavaa. Siellä kun yksinään tai pelikavereiden kanssa kävelee, niin voi miettiä omia asioitaan. Toisaalta golf taas vie niin voimakkaasti mukanaan, ettei siinä ehdi miettiä mitään asioita, vaan unohtaa kaikki maailman kiireet ja murheet.
Mitkä asiat teitä raivostuttavat ja mistä iloitset?
Tällä hetkellä minua todellakin raivostuttaa tämä lamasta puhuminen. Meillähän on taloudellisia vaikeuksia tässä valtakunnassa, mutta tuntuu, että ne on enemmänkin teennäisiä. Kun esimerkiksi töitä olisi, mutta ei ole työntekijöitä. Iloa tuovia asioita onkin sitten vaikka kuinka paljon. Jos ihminen haluaa nähdä maailman aurinkoisten lasien läpi, niin täältä löytyy vaikka kuinka paljon iloisia asioita.
Miten nukutte?
Hyvin. Minulla ei ole uniongelmia.
Mistä haaveilette tai uneksitte?
Nyt voisi vaikka haaveilla, että Kilimanzaron lumille voisi mennä laskettelemaan näin kesällä. Laskettelu on nimittäin haastattelijan ja minun yhteinen harrastus ja voisi vaikka vähän pöläytellä puuterilla.
Miten vietätte lomanne tai vapaa-aikanne?
Matkustamalla melko paljon, mökkeilemällä ja golfia pelaten.
Mitkä asiat osaatte hyvin ja mitkä huonosti tai ette ollenkaan?
Mä en oikein osaa mitään hirveän hyvin, että en mä ole mikään taituri missään. Moni asioita pystyn kyllä tekemään ja tulen toimeen. En tiedä onko sellaisiakaan asioita, joissa olen huono, mutta kyllä niitä varmaan löytyy. Ehkä vaimolta kannattaisi kysyä tätä.
Millaisia muistoja teillä on lapsuudestanne?
Oikein kivoja muistoja. Tuohon aikaan, kun minä olin nuori, niin perheet oli aika isoja. Meidänkin asuinalueella oli paljon leikkikavereita ja meillä oli paljon yhteistä puuhaa, kuten erilaisia leikkejä ja pelejä sekä muuta tämmöistä. Joten lapsuudesta minulla on sellaisia mukavia mielikuvia jäänyt mieleen.
Mitä toivomuksia haluaisitte esittää nykyajan nuorille?
Synkkyyteen ei kannata vaipua, vaan elämästä pitää löytää näitä positiivisia, iloisia asioita. Opiskella kannattaa. Ei kannata heittäytyä mitään-tekemättömäksi, koska ei tämä niin sanottu lamakaan ikuisuutta kestä. Nousukausi joskus alkaa ja taas ihmisten mieli sitä myöten nousee ylöspäin. Yrittää pitää jokaisen nuoren.
Mitä mieltä olette pakkoruotsista?
Minusta se on hyvä asia. Meillä on kaksikielinen maa. Meillä ruotsi on virallinen kieli, joten mun mielestä jokaisen suomalaisen “Jag älskar dig” pitäisi tietää.
Mitä odotatte tulevaisuudelta?
Tietysti toivon hyviä asioita, että tämä ihana maa Suomi ensinnäkin pysyy pystyssä ja meillä on täällä hyvä elää.
Mihin uskotte maailmassa?
Rakkauteen. Minusta rakkaus on hyvin tärkeä asia ja se on sellainen voima. Ihmiskunnan voima.
Mitä mieltä olette tämän hetken Suomesta?
Nyt täällä itketään tätä lamaa, niin kuin mä totesin tässä aikaisemmin, mutta tämä loppuu aikaan. Meillä on todella hieno maa tämä Suomi, suhteellisen puhdas luonto vielä ja mahdollisuuksia vaikka mihin tämän maan kanssa.
Ketkä ovat nais- ja miesihanteenne?
Mulla ei nyt oikein sellaisia ihanteita kyllä ole… On mulla oikeastaan, mun vaimo on mun naisihanne tällä hetkellä.
Ketä henkilöitä kunnioitatte tai ihailette?
Minusta kaikki ne ihmiset, jotka tekevät kunnollista työtä ja edesauttavat tämän maan asioita, he ovat ihailtavia henkilöitä.
Mielisanontanne?
Katin villat.
Mitä asioita miehenne osaa tehdä hyvin ja mitä ei ollenkaan tai huonosti?
Kysyttiin vaimolta, kun ei itse osannut vastata.
Seppo osaa minun mielestä olla hyvä isä ja hyvä aviomies. Hän on myös hyvä työtoveri ja ystävä. Hän on ihmisenä oikein kultainen ja mukava
Ja mitä ei ollenkaan tai huonosti?
Se ei kyllä oikeastaan ole kauhean järjestelmällinen. Sen kaikki tavarat on ihan huiskin haiskin ja mä joudun aina siivoamaan sen jälkiä. Ehkä mä ajattelen, ettei se osaa pitää tavaroitaan järjestyksessä.
